Kalligrafia alkaa usein jäljittelystä. Katsomme kauniita töitä ja yritämme toistaa niitä. Se on luonnollista. Mutta jos siihen jää, todellinen tyyli ei koskaan synny. Henkilökohtainen tyyli alkaa silloin, kun viivaa aletaan tuntea sisältäpäin eikä vain kopioida sen ulkoista muotoa.
Jäljittely voi opettaa tekniikkaa, mutta se ei luo näkemystä. Käsi voi toistaa muodon siististi, ja silti työstä puuttuu luonne. Todellinen tyyli kasvaa omasta temposta, paineesta, mittasuhteiden tajusta ja emotionaalisesta suhteesta muotoon.
Kalligrafiasta tulee taidetta silloin, kun jäljittely väistyy kokemuksen tieltä. Silloin esiin tulee käsinkirjoitettu ääni, jota kukaan muu ei voi täysin toistaa.
